Geor­ge de Mestral syn­tyi­Saint-Sap­ho­rin-sur-Mor­ge­sis­sa vuon­na 1907. 30‑luvulla hän teki kek­sin­nön, joka kiin­nit­ti koko maa­il­man huo­mion, vaik­ka kului­kin yli kak­si vuo­si­kym­men­tä ennen kuin se löi itsen­sä läpi.

Vuon­na 1941 de Mestral oli met­säs­tys­mat­kal­la ja huo­ma­si, että sekä hänen housun­sa että hänen irlan­ti­lai­sen poin­te­ri­point­te­rin­sa turk­ki oli täyn­nä takiai­sia. De Mestral päät­ti tut­kia takiai­sia mik­ros­koo­pil­la ja näki tuhan­sia pie­niä kouk­ku­ja, jot­ka kiin­nit­tyi­vät tehok­kaas­ti lähes min­kä tahan­sa kan­kaan (tai koi­ran kar­van) pintaan.

De Mestral ymmär­si, että jos hän voi­si luo­da syn­teet­ti­sen muo­don täs­tä kan­kaas­ta, se mah­dol­lis­tai­si uuden tavan kiin­nit­tää asioi­ta, kes­ti kui­ten­kin yli kak­si­kym­men­tä vuot­ta, ennen kuin hän pys­tyi luo­maan mene­tel­män, jon­ka avul­la voi­tiin val­mis­taa riit­tä­vän pie­niä ja jous­ta­via kouk­ku­ja, jot­ta tar­ra­nau­haa voi­tiin irrot­taa ja kiin­nit­tää yhä uudelleen.

Tuo­te ei kui­ten­kaan saa­vut­ta­nut suu­ren ylei­sön tai vaa­te­val­mis­ta­jien suo­sio­ta ennen kuin Nasa päät­ti käyt­tää sitä astro­naut­tien puvuis­sa. Lop­pu onkin historiaa.